Illalla

Tuomitsevat
pelokkaat, eivät vain
näe kuten minä
Hylkäävät
surulliset, aina sain
kuulla, kuinka sinä
Taas olit
humalassa, juovuksissa 
kironnut, kuinka ikinä
et haluaisi viereeni nukahtaa
Hiuksesi ovat pellavaa,
joka käsiäni satuttaa
En tahtoisi ajatellakaan
kuinka vaikeaa elämä olisikaan
Jos sinä 
muualla olisit kuin
minun vierelläni
Ja vaikka huomenna elämä helpompaa on
ikuisesti olen kai levoton

Yritän

Yritän olla olemassa,
hengittää, kertoa, kuunnella. 
Taas kerran. 
Yritän kirjoittaa.
Tänne. 

Pimeä huone jonka keskellä
hengittävä ihminen
yrittää päästä itsestään pois
riuhtoo ja repii ja hakkaa ja riistää
itseltään hiljaa hengen
Hitaasti ja päivä päivältä
sydän vähentää lyöntejään
silmät väsyvät valoon
joka taittuu sälekaihtimien läpi
vuotavaan ihoon
Ja monta ihmistä on ympärillä
vaan ei ketään, joka olisi olemassa
osaisi elää ja pysyä kasassa
ei ikinä hajota ja lopulta

maatua multaan