Yritän olla olemassa,
hengittää, kertoa, kuunnella.
Taas kerran.
Yritän kirjoittaa.
Tänne.
Pimeä huone jonka keskellä
hengittävä ihminen
yrittää päästä itsestään pois
riuhtoo ja repii ja hakkaa ja riistää
itseltään hiljaa hengen
Hitaasti ja päivä päivältä
sydän vähentää lyöntejään
silmät väsyvät valoon
joka taittuu sälekaihtimien läpi
vuotavaan ihoon
Ja monta ihmistä on ympärillä
vaan ei ketään, joka olisi olemassa
osaisi elää ja pysyä kasassa
ei ikinä hajota ja lopulta
maatua multaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti